HORTAKÄVELY 13.6.2024
Hortakävely, siis villiyrtteihin tutustuminen, käveltiin tänään sateen uhan alla aamupäivällä. Opastajana hortaneuvoja Arja Puurunen. Jokaisen oikeuksien kertaamisen jälkeen tutustuttiin tuttuihin rikkakasveihin, jotka ovatkin oikeastaan rikkauskasveja. Rajoituimme viiteen kasviin: voikukka, maitohorsma, siankärsämö, poimulehti ja vuohenputki. Tutustuimme kasvin tunnistamiseen, ruokakäyttöön, vähän terveysvaikutuksiin sekä säilöntään. Lopuksi maistelimme Arjan valmistamaa hortahakkelusta, tomaatti-vuohenputkisalsaa sekä maitohorsmateetä sekä siankärsämö-poimulehtiteetä. Erikoisesti horsmatee maistui hyvin ”terveelliseltä”
ÄÄNEMESSUT 24.-25.5.2024
Pankkari Areenan oli vallannut reilut 100 näytteilleasettajaa, joista yksi oli oma Ääneseudun Senioriopettajien yhdistyksemme. Perjantai oli enemmän nuorten päivä, kun koululaisryhmät tulivat tutustumaan osastoihin ja heille oli tarjolla musiikki- ym. -esityksiä. Senioriopettajien osastollakin kävi toki kuhina ja arpoja myytiin paljon. Lauantai oli enemmän aikuisten päivä ja muutamat olivat jopa kiinnostuneita toiminnastamme ja ehkä saimme värvätyksi pari uutta jäsentäkin. Uusi upea roll up oli näyttävästi takanamme.
Arpajaisvoitot olivat hyviä ja niitä oli paljon. Arvat loppuivat jo n. klo 12.30. Loppuajan Reijo ja Hilkka saivat päivystää ja esitellä yhdistyksemme toimintaa. Tarvittaessa jakaa esitteitä ja Senioriopettaja-lehtiä.
Kokonaisuutena ensimmäinen kerta messuilla koettiin positiivisena. Kiitos kaikille palkintoja lahjoittaneille ja valmisteluissa ja toteutuksessa mukana olleille.
Linturetki 22.5.24
Jo kertaalleen toteutumattomaksi julistettu linturetki toteutui kuitenkin 22.5.24, kun saimme lintuharrastaja Seppo Mertasen opastamaan meitä. Retken suosio oli tasan samanlainen kuin viime vuonna: vain neljä senioriopettajaa!
Tapasimme Hietaman kirkon parkkipaikalla auringon paistaessa klo 7. Jo matkalla ihailimme aivan peilityyniä järvien pintoja, joihin peilautuivat metsät ja saaret. Ja heti astuttuamme ulos autoista alkoi näkyä lintuja tien toisella puolella olevalla pellolla: ainakin erilaisia lokkeja, naakkoja, hanhia…
Seppo merkitsi muistiin jokaisen linnun, jonka hän tunnisti ja niitä kertyi yhteensä 43 lajia. Hän käytti maallikolle mielenkiintoisen näköistä kansainvälistä merkintätapaa: 6 merkkiä lajin latinankielisestä nimestä, aika ja paikka.
Kirkon parkkipaikalta siirryimme vähän Mäkikyläntietä samalle paikalle, missä viime keväänä näimme mm. kahlaajia. Nyt tulva-aika olikin jo ohi, joten emme juuri nähneet vesilintuja koko matkalla. Pellolla oli töyhtöhyyppiä, kuoveja, naakkoja, räkättirastaita, joutsenia lensi yli, joitakin esimerkkejä mainitakseni.
Mäkikyläntieltä jatkoimme Kangashäkintietä Härkäkorventielle ja siitä kävelimme keinotekoiselle kosteikolle, missä oletimme näkevämme paljon lintuja, mutta pääasiassa jo kovasti pusikoituneella alueella tyydyimme kuuntelemaan erilaisia lintujen lauluja. Seppo kertoi paljon äänistä (joita hetken olimme erottavinammekin), lintujen tavoista ja miten niiden laulu voi muuttua eri tilanteissa. Mielenkiintoista oli kuulla, että lintujen syysmuutto alkaa jo kesäkuun toisella viikolla, nimittäin esim. urostelkät lähtevät jo tuolloin, perhe jää tänne.
Tässä Sepon kirjaama lista havainnoistamme:
varis, kalalokki, vihervarpunen, lehtokerttu, kirjosieppo, pajulintu, sinitiainen, peippo, räkättirastas, punakylkirastas, harakka, viherpeippo, naurulokki, ruokokerttunen, punavarpunen, pensaskerttu, hernekerttu, keltasirkku, laulujoutsen, leppälintu, pikkulokki, harmaalokki, kalatiira, naakka, kuovi, töyhtöhyyppä, merihanhi, suokukko, kivitasku, kiuru, pensastasku, pikkukuovi, västäräkki, taivaanvuohi, käki, sepelkyyhky, haarapääsky, räystäspääsky, telkkä, pajusirkku, palokärki, metsäviklo, harmaapäätikka.
Munch-monologi 7.2.2024
Suolahtelaispaluumuuttaja Teuvo Ahokas, eläkkeellä oleva teatteri-ilmaisun opettaja, otti yhdistykseemme yhteyttä ja tarjosi mahdollisuutta ”sisäänajoyleisöksi”. Kyseessä on hänen itsensä kirjoittama ja esittämä monologi norjalaisen taiteilijan Edvard Munchin (1863-1944) Huuto-teoksen pohjalta.
Esitys sijoittuu 26.1.1926, Munchille läheisen Laura-siskon kuoleman jälkeiseen iltaan. Ahokas kertoo tulkinneensa Munchin sanomia ”Ilman sairautta ja elämisen tuskaa minä olisin ollut niin kuin laiva ilman peräsintä” ja ”Minä en maalaa sitä mitä näen, vaan mitä olen nähnyt” niin, että tarve ymmärtää elämisen tuskaa oli nimenomaan se, joka ohjasi Munchin taiteilijaksi, ja halu nähdä pintaa syvemmälle, maalata se, mikä hetkestä jää sisälle elämään, on olennaista hänen taiteessaan.
Museo Väksyn tiloihin oli saatu mahtumaan pieni intiimi katsomo, mihin me kaikki 14 mahduimme. Monologi alkoi otteilla Dostojevskin ”Rikos ja rangaistus”-teoksesta. Teos oli käännetty norjaksi v. 1883 ja tuolloin 20-vuotias Munch luki sen tuoreeltaan hurmioituneena. Ahokkaalla oli yllään samanlainen takki kuin Munchin maalauksessa ”Yökulkija”. Esitys oli vähäeleinen, todella mukaansa tempaava ja seurasimme sen herpaantumatta.
Monologin jälkeen Väksyn Satu ja Markku Auvinen esittelivät museota, kertoivat mielenkiintoisia juttuja valokuvien, aikajanojen ja esineiden pohjalta.
Lounaalla Kosken Helmessä sekä esimerkki vapaaehtoistyöstä 17.1.2024
Reilusta 20 pakkasasteesta huolimatta oli 12 yhdistyksemme jäsentä saapunut klo 13:ksi ravintola Kosken Helmeen lounaalle. Lounaan aikana ehdimme vaihtaa kuulumiset ja lounaan jälkeen saimme kuulla mielenkiintoisia asioita, joista kovin moni ei tiedä paljonkaan.
Eläkkeellä oleva terveydenhoitoalan ammattilainen Kyllikki Lång ja seurakunnan diakoniatyöntekijä Jaana Muurikainen kertoivat srk:n vapaaehtoistoiminnasta, keskittyen saattohoitoon Äänekoskella, Konginkankaalla ja Sumiaisissa.
Tarvetta vapaaehtoiseen saattohoitoon ihmisen viime hetkillä on paljon. Ryhmässä on n. 10 henkilöä ja Jaana Muurikainen on yhteyshenkilö, jonka puoleen käännytään esim. terveyskeskuksesta tai palvelutaloista. Ryhmän muiden jäsenten nimiä ei julkaista. Vapaaehtoiset käyvät sairaalan osastoilla kerran viikossa sekä tekevät kotikäyntejä ja uusien vapaaehtoisten mukana on aina joku kokenut. Vapaaehtoiset eivät tee hoitotyötä, vaan työ on läsnäoloa omaisen pyynnöstä. Yleensä käynti kestää 2-3 tuntia. Joskus pyydetään lukijaa, joskus vapauttamaan omainen vähäksi aikaa. Joskus keskustelua, lätkän katsomista, laulamista tai vaikka kynsien lakkausta. Joskus ulkoillaan yhdessä. Toisinaan saattohoitopotilas ei halua puhua lähimmäisten kanssa esim. hautajaisista, omainen ei pysty puhumaan. Toisinaan tarvitaan kuuntelijaa, kun kerrotaan omista harrastuksista yms. Potilaat ovat yleensä iäkkäitä, jonkin verran myös työikäisiä. Lapsipotilaat hoidetaan yleensä keskussairaalassa.
Ryhmään kaivataan enemmän miehiä, miehillä on miesten jutut loppuun asti.
Yö- tai viikonlopputyötä ei tehdä.
Vaikka vapaaehtoiset ovat seurakunnasta, ei saarnata, vaan jos joku haluaa puhua vaikka papin kanssa, hänet ohjataan eteenpäin.
Uudelle vapaaehtoistyöhön tulijalle selvitään perusasiat ja hänellä on aina kokenut pari mukanaan. Ryhmä kokoontuu kerran kuukaudessa suunnittelemaan työtä ja purkamaan kokemuksia.
Yhteistyökumppaneita on mm. Surunauha-järjestö, Syöpäyhdistys, Saattokodit. Äänekosken kaupungin kanssa saattohoitokoulutusta.
Nyt hyvinvointialueilla ei ole rahaa, joten saattohoitopotilaat voidaan viedä satojen kilometrien päähän. Toiminnan kehittämisestä on puhuttu vuodesta 2020 lähtien. Terveyskeskuksien pitkät välimatkat hankaloittavat reserviä.
Pyrkimys on, että viimeisinä päivinä sama pari käy potilaan luona, jottei aina tulisi uusia kasvoja.
Lapsiakin voi ottaa mukaan saattohoitoon. Lapselle ei voi sanoa :”Hän nukkui pois”, vaan ”Hän kuoli”.
Jos tällainen vapaaehtoistoiminta alkoi kiinnostaa, ota yhteyttä seurakuntaan jaana.muurikainen@evl.fi.
Meillä kuulijoilla heräsi paljon kysymyksiä ja keskusteltiin vilkkaasti aiheesta.
Jouluaterialla Café Möljässä 30.11.20323
Kokoonnuimme perinteiselle yhteiselle jouluaterialle Suolahden vanhalle asemalle Café Möljään klo 14:ksi. Korona-aika lienee pääosin selätetty, sillä koolla oli 27 senioria. Enemmänkin oli ilmoittautunut, mutta erilaisia sairastapauksia sattui kohdalle.
Puheenjohtaja Mirja Piilola toivotti kaikki tervetulleiksi, nautimme alkuglögit homejuustopäällysteisen piparin kera ja lauloimme ”Joulupuu on rakennettu”, kaikki säkeistöt.
Seuraavana cérémonie protocolaire: yhdistyksemme pitkäaikainen aktiivitoimija Hannu Veijola sai rintaansa OSJ:n hopeisen ansiomerkin. Toinen konkari Päiviö Turtiainen kertoi Hannun luottamustoimista: hallituksen jäsen, sihteeri, puheenjohtaja, OSJ:n vuosikokousedustaja useana vuonna ja viime vuosina toiminnantarkastaja. Puheenjohtaja kiinnitti merkin Hannun rintapieleen.
Jouluruoka oli erittäin maukasta monine salaatteineen, kaloineen, perinteisine laatikoineen, kinkkuineen, piparimousseineen ja torttukahveineen.
Välillä kuultiin Mauno Karhusen pohjanmaan murteella lukema kirje, joka nauratti meitä kovasti, sekä Reijo Honkosen esittämä joulupakina, joka myös nauratti meitä.
Aika hurahti sukkelaan herkuista nauttiessa, rupatellessa ja välillä joululaulua lurautellessa. Hyvän joulun toivotusten kera väki lähti koteihinsa joulua odottamaan.
Teatterissa 19.10.2023
Lokakuun 19. 2023 meitä oli 26 senioria Jyväskylän Kaupunginteatterin loppuunmyydyssä matineanäytöksessä (jo klo 12 ja vain 24€/lippu) eläytymässä Sirkan ja Reinon, myös senioreja, sattumalta sairaalan bussipysäkillä alkaneeseen rakkaustarinaan. Kaksi yksinäistä löysi elämäänsä ihmisen, jonka kanssa jakaa arkea, kuten käydä konserteissa taikka sienessä.
Elämä ei ole helppoa. Reino on dementoituneen vaimonsa omaishoitaja eikä saa kerrotuksi sitä alkuun Sirkalle. Yhteinen suunniteltu hiihtoretki Lappiin saa yllättävän esteen, kun Sirkka saa tietää ärhäkästä rintasyövästään eikä puolestaan saa kerrotuksi Reinolle, vaan pakenee (ei etelään, vaan sairaalaan).
Anneli Kanto on kirjoittanut ja Heini Tola ohjannut tämän kauniin tarinan, joka antaa toivoa ja uskoo rakkauden voittavan.
Yleisö oli hiiren hiljaa koko esityksen ajan ja poistui salista liikuttuneena, osa silmiään pyyhkien. Vielä kotimatkalla seurueemme oli yllättävän hiljainen, mietittiin näytelmän herättämiä ajatuksia. Puhuttiin ihailevasti näytelmän toteutuksesta: vain kaksi ihmistä lavalla seinälle heijastettujen kuvien tukemina. Ei mitään suurieleistä, pelkkää puhetta ja upeaa tulkintaa.
Lounaalla ja luennolla 21.9.2023
Torstaina 21.9.2023 oli syksyn ensimmäinen lounastapaaminen, tällä kertaa Kaupungintalon alakerran uudistetussa Maku– ravintolassa. Kaikki 17 ruokailijaa vaikuttivat tyytyväisiltä uudistettuun, valoisaan sisustukseen. Igorin kana lisukkeineen ja maukkaine salaatteineen tai hernekeitto ja pannari maistuivat. Saimme taas vaihtaa kuulumiset kabinetin puolella omassa rauhassamme.
Lounaan jälkeen kuulimme mielenkiintoisen ja mukaansatempaavan luennon Keski-Suomen biopankin toiminnasta sekä muistitutkimuksista. Projektityöntekijä Senni Lipponen esitteli ja vastaili kysymyksiimme.
Biopankkitoiminnan tavoitteena on oppia tuntemaan sairauksia ja niiden syitä tutkimuksen avulla sairauksien ennaltaehkäisemiseksi ja terveysriskien pienentämiseksi. Hyötynä on mm. diagnostiikan tarkentuminen ja sairauksien alaryhmien parempi tunnistaminen, tehokkaammat hoitomenetelmät, uudet täsmällisemmät lääkkeet, sillä kaikki lääkkeet eivät sovi kaikille. Tutkimusta tekevät yhteistyössä terveydenhuolto, yritykset, tutkijat sekä potilaat ja muut kansalaiset.
Saimme lomakkeen, minkä täyttämällä voimme halutessamme antaa suostumuksemme näytteidemme käsittelyyn biopankissa. lomakkeen voi täyttää myös netissä.
Tällä hetkellä on menossa v. 2009 alkanut, vuoteen 2030 jatkuva Finngen-tutkimus sekä Twingen-kaksostutkimus, joka keskittyy elintapojen ja muistin etätestauksen tutkimiseen.
Keski-Suomen biopankista voit lukea lisää:
https://www.sairaalanova.fi/fi-FI/Tutkimus/Muu_tutkimusyhteistyo/Biopankki
Toinen puoli luentoa koski muistitutkimusta, lähinnä Aizheimerin taudin varhaisesta toteamisesta ja hoidosta. Keskustelimme, mitä itse voimme tehdä elintavoillamme taudin ehkäisemiseksi ja etenemisen hidastamiseksi. Kaikki kyllä tuntuivat tietävän hyvät elintavat…
Risteilyllä
Muutaman kesäisen päivän jälkeen koitti torstai, 8.6.2023, harmaana 9-asteisena ja sateisena, risteilypäivämme Etelä-Konnevedellä.
Aluksi nautimme maittavan lounaan Konneveden Rantaravintolassa Häyrylänrannassa. Onneksi tila on katettu ja siinä on lasiseinät sekä muutamia lämmittimiä. Olimme varanneet reilusti aikaa ruokailuun, jotta ehdimme vaihtaa tuoreimmat kuulumiset.
Kello 13 me 21 senioria siirryimme Linnea-laivaan, missä kapteeni Seppo Puttonen kertoili lupsakkaasti laivastaan ja järven historiasta. Onneksi laivan alakansi on katettu ja lämmin ja sieltä näkee maisemia melko hyvin. Yläkansi on avoin ja sieltä saattoi välillä käydä ihailemassa saarten ja salmien repaloittamaa kirkasvetistä järveä. Seppo kertoi, että järvi on matala, mutta siitä on mitattu 57 m syvä kohta. Saimme kuulla järven ja koko Rautalammin reitin merkityksestä vesiväylänä jo esihistoriallisella ajalla. Sen rannoilla on ollut kivikautisia asuinpaikkoja ja esim. Lanstunsalmessa on ollut lukuisia karsikkopuita, joista suuri osa kaatui v. 2020 Asta-myrskyssä. Myrskyn jälkiä on vieläkin nähtävissä monissa saarissa, joista kaatuivat kaikki puut. Osa kaatuneista rungoista ja konkeloista on jätetty paikoilleen.
Ajoimme erittäin kapeista salmista ja väylän vieressä näkyi valtavia kiviä ja matalia kohtia.
Yksi mieleenpainuvimmista asioista retkellämme olivat kalasääsken pesät, näimme itse kalasääskiäkin lentelemässä.
Risteilymme kesti pari tuntia ja puolivälin paikkeilla nautimme kahvit raparperipiirakan kera.
Harmaasta säästä huolimatta väki lähti kotiin tyytyväisenä kokemaansa.
Linturetkellä
11.5.2023 by arjapuurunen (Muokkaa)
Torstai-aamuna meitä oli innostunut vain neljä senioriopettajaa linturetkestä. Tapasimme retken vetäjän, Kimmo Tuikan, ensin Hietaman kappelin edessä, mistä siirryimme ensin Hietaman pelto- ja siitä kosteikkomaisemiin.
Kimmo, joka on jo vuosikymmeniä bongaillut ja rengastanut lintuja, kertoi mielenkiintoisia asioita eri lintulajien tavoista, sukupuolien ulkonäköeroista ja onko jokin laji runsastunut tai vähentynyt. Valitettavasti moni meidän lapsuudessamme yleinen laji on lähes kokonaan hävinnyt. Meillä oli kiikareita, mutta Kimmolla hyvä kaukoputki, jolla saimme mekin tiirailla esimerkiksi töyhtöhyyppää. Kaukoputkella katsottuna vasta näki, miten kauniit värit sillä on. Monet pikkulinnut, jotka näyttävät vain pieniltä ruskehtavilta linnuilta, saivat nimen ja osan ääniä opimme erottelemaan, kun Kimmo kertoi, mihin pitää milloinkin keskittyä.
Vaikka retkemme kesti siirtymisineen vajaat 2 tuntia, näimme 28 lajia. Tässä näkemämme linnut havaitsemisjärjestyksessä: joutsen, harakka, pikkulokki, telkkä, liro, töyhtöhyyppä, metsäviklo, rantasipi, naurulokki, kalalokki, kalatiira, sinisorsa, kuovi, kottarainen, sinitiainen, räkättirastas, pensastasku, kurki, kiuru, keltasirkku, naakka, taivaanvuohi, metsähanhi, pajusirkku, tiltaltti, haapana, telkkä, varis. Lisäksi kuultiin pajusirkun ääni, ei nähty sitä.
Paluumatkalla pysähdyimme Honkolantien varteen sillalle tarkkailemaan vesilintuja, joita ei ollut tänä aamuna paljon.
Iloisella mielellä virkistyneinä senioriopet lähtivät koteihinsa toisille aamukahveille ja Kimmo riensi Äänekosken lukioon aloittamaan työpäiväänsä biologian lehtorina.
Tuhannet kiitokset Kimmolle tästä suuresta mielihyvästä, minkä koimme!
Saarijärvellä 27.4.2023
Keväisen koleassa säässä 10 aktiivista senioriopettajaa tutustui naapurikaupunki Saarijärveen.
Lähdimme kimppakyydeillä ja nautimme lounaan ravintola Ruustinnan idyllisessä ympäristössä. Ruokailuun meni lähes 1,5 tuntia, mutta ehdimme hyvin tutustua Galleria Ahkun paikallisten taiteilijoiden näyttelyyn. Vedenalaisia valokuvia, carborundum-tekniikalla tehtyä grafiikkaa ja monia muita hienoja teoksia.
Galleriasta siirryimme pääkohteeseemme, Saarijärven uuteen Koulu- ja Kulttuurikeskukseen, minkä avajaisia on vietetty tammikuussa -23 ja missä toimii Saarijärven yhtenäiskoulu ja lukio sekä kansalais- ja musiikkiopistot. Kansalaisopiston musiikinopettaja Vesa-Matti Laaksonen kierrätti meitä eri kerroksissa ja käytävissä, availi luokkien ovia, jotta saimme ihmetellä moderneja varustuksia eri luokissa. Ihmettelimme uutta teknologiaa, 3D-tulostimesta alkaen ja kuinka esim. käsityöluokat olivat niin pölyttömiä huippuimureiden ansiosta. Luokkia voi yhdistellä isoiksi kokonaisuuksiksi liukuvien väliseinien ansiosta. Lisäksi oppilailla näytti olevan mukavia oleskelutiloja ryhmätöitä ja rauhassa työskentelyä varten. Opettajainhuonekin oli hyvin varusteltu ja toimivan oloinen.
Katso kuvia Kuvagalleriasta.
Jouluateria 30.11.2022
17.12.2022 by arjapuurunen (Muokkaa)
Perinteinen yhdistyksen jouluateria nautittiin idyllisessä Vanhan Riihelän pirtissä jouluisessa maisemassa.
Emäntä oli loihtinut kaikenlaiset jouluherkut: salaatit, rosollin, kalat, kinkun ja piparirahkan. Kaiiki maistui reilulle 20:lle syöjälle.
Aluksi puheenjohtaja Mirja Piilola toivotti kaikki tervetulleiksi viitaten Päiviö Turtiaisen ja Sirpa Muukan laatimaan historiikkiin, mistä ilmenee, että jouluateria on joskus nautittu jonkun jäsenen kotonakin.
Mauno Karhunen esitti jälleen historiakronikkansa. Aiheena tällä kertaa päivämäärä 30.11. Kävi ilmi, että vuosisatojen kuluessa tänä päivänä on taphtunut paljon muutakin kuin meidän sukupolvemme tuntema talvisodan alkaminen.
Saara Mäkinen, ahkera runopiiriläinen, lausui taas muutaman jouluaiheisen runon.
Välillä laulettiin yhdessä tuttuja joululauluja. Ensi vuoden teemaan, aivoterveyteen, liittyen pidimme aivonystyröitä hierovan visailun Suomen paikkakunnista.
Väki lähti tyytyväisenä saatuaan tavata ystäviä ja työtovereita kohti tulevan vuoden mukanaan tuomia haasteita.
